Lammasmaailma

Arkisto aiheelle ‘Yleinen’

Uuhineuvola

Kun astutuksesta on kulunut 50-70 päivää, uuhien on aika päästä uuhineuvolaan. Yhdellä käynnillä on mahdollista saada tavattomasti informaatiota siitä, miten varmistaa uuhien ja karitsoiden terveys ja hyvinvointi lopputiineyden ja karitsoiden ensimmäisten elinviikkojen aikana, sekä hyvät lähtötelineet karitsan kasvulle. Tätä tuotantokierron hetkeä voi kutsua ratkaisevaksi tehokkuusloikaksi ajankäytön ja kannattavuuden parantamisessa.

Uuhineuvolasta saa parhaan hyödyn, kun on ensin huolehtinut, ettei pässi ole saanut astua uuhia yli 4-4,5 viikkoa. Ennen neuvolakäyntiä uuhia paastotetaan vähintään 12 tuntia. Käynnillä tarkastetaan uuhien tiineys, lasketaan sikiöt ja arvioidaan niiden ikä. Lisäksi uuhet kuntoluokitetaan ja utareet tarkastetaan kroonisten tulehduksellisten muutosten varalta. Näillä tiedoilla on mahdollista ryhmitellä uuhet sellaisiin ruokintaryhmiin, joilla ehkäistään riittämättömän tai virheellisen ruokinnan aiheuttamat terveysongelmat.  Karitsointien valvonta helpottuu, kun uuhien karitsointijärjestys ja -aika sekä sikiömäärä ovat selvillä etukäteen. Ja kun kaikki uuhet karitsoivat suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Adoptiot voidaan suunnitella etukäteen ja utarevikaisia pitää silmällä.

Lue lisää siitä, miten helppoa on tarvittavien tietojen kirjaaminen ja hyödyntäminen digitaalisen työkalun avulla. Se jopa muistuttaa kriittisistä työvaiheista.

Aloita kuntoluokitus kaksi kuukautta ennen astutuskauden alkua

Lampola toimii uuhen tuotantovuoden rytmissä.  Suurimmalla osalla uuhista tuotantovuosi alkaa syyskesällä. Siitä eteenpäin uuhien terveys ja hyvinvointi sekä karitsatuotos ovat riippuvaisia oikeaan aikaan tehdyistä päätöksistä. Virheelliset päätökset johtavat huonoihin tuloksiin ensin välitavoitteissa, kuten oikeiden kuntoluokkien saavuttamisessa, sen jälkeen päätavoitteissa: Karitsatuotos jää toivottua heikommaksi karitsoiden alhaisten syntymäpainojen ja uuhen huonon imetyskyvyn vuoksi – tai näistä välillisesti seuraavien sairauksien kuten utaretulehduksen tai kokkidioosin vuoksi.

Ensimmäinen tärkeä etappi uuhen tuotantovuoden hallinnassa on valita uuhet, joilla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue. Uuhien kuntoluokittaminen on valinnassa avainasemassa. Kuntoluokittaminen on otettava tavaksi ja aloitettava heti, kun karitsat vieroitetaan. Jos laihoja uuhia ilmenee paljon, pitää kunnostus aloittaa hyvissä ajoin. Tavoitteena pitää olla, että kaikki uuhet ovat kuntoluokissa 3-3,5 jo kolme viikkoa ennen astutuskauden alkua. Tällä varmistetaan uuhille hyvä tiinehtyminen ja hyvin kehittyvät istukat. Työ on pitkäjänteistä ja vaatii seurantaa (=kuntoluokittamista): luokan muuttaminen puolella yksiköllä vie noin 4 viikkoa.

Lue lisää, miten kuntoluokituksen tulokset on mahdollista helposti ja hauskasti kirjata muistiin taskussa kulkevaan digitaaliseen työkaluun. Havainnollisuuden parantamiseksi erityisen laihat, kunnostusta kipeimmin tarvitsevat uuhet erottuvat listauksessa punaisella korostettuina.

Helteelläkin lampurin pitäisi jaksaa olla valppaana!

Kovat helteet rasittavat lampaita. Niille optimaalinen lämpötila olisi vähän alle 10 C astetta, joten kuluneena kesänä on vietetty jo useita viikkoja lampaiden epämukavuusalueella, läpi vuorokauden. Vaikka säälle emme voi mitään, hyvä lampuri koettaa ennakoida ja ennaltaehkäistä mm. lämpöhalvauksia ja kärpäshyökkäyksiä.

Lämpöhalvaus
Lammaskin voi saada hengenvaarallisen lämpöhalvauksen. Lämpöhalvaukselle altistuvat erityisesti hyvin nuoret tai hyvin vanhat uuhet, imettävät ja liian laihat tai lihavat uuhet (kuntoluokka alle 2,5 tai yli 3,5) sekä tummat uuhet ja pitkävillaiset uuhet. Myös mahdolliset muut sairaudet vaikeuttavat oikean ruumiinlämmön ylläpitämistä. Toisaalta lämpöstressi altistaa uuhia mm. utaretulehduksille ja luomisille.

Lämpöhalvauksen oireita ovat mm. kova huohotus tai hengittäminen sieraimet laajentuneina, joskus jopa suu auki. Tyypillisesti lammas makaa tai jos se jaksaa kävellä, kävely on horjuvaa. Lammas ei märehdi ja sen ruumiinlämpö on kohonnut 41 C asteeseen tai yli.

Tärkeintä on tuoda sairastunut uuhi varjoon ja viilentää sitä ja antaa sille juotavaa. Viilentäminen tehdään lyhytvillaisille alueille kuten nivusiin ja jalkoihin. Alueita voi valella kylmällä vedellä esim. sientä apuna käyttäen tai pyyhkeeseen käärityillä jääpaloilla. Suositellaanpa eräässä ohjeessa jopa hieromaan niihin alkoholia, joka haihtuessaan viilentää ihoa. Usein on varminta alkuun juottaa lampaalle runsaasti nestettä (elektrolyyttiliuosta) ja myöhemmin varmistaa, että se juo itse raikasta, viileää vettä. Jos lammas on hyvin nuutunut, sen tulee saada nesteytystä suoraan suoneen, eli tarvitaan eläinlääkäriä. Eläinlääkärin antama nesteytys korjaa tehokkaasti myös elektrolyyttitasapainoa. Toipumisen nopeuttamiseksi voivat tukihoitona tulla kyseeseen myös tulehduskipulääkkeet.

Tärkeää on tarkkailla myös muuta katrasta: onko lampailla varjoa ja runsaasti puhtaista astioista tarjottua raikasta vettä? Pitkävillaiset lampaat tulisi heti keritä, minkä jälkeen ne on pidettävä vähintään viikon ajan poissa suorasta auringonvalosta, ettei niiden iho pala.

Kärpäshyökkäys
Helteet suosivat kärpäsiä, myös niitä kärpäsiä, jotka munivat lampaan iholle, ja joiden toukat porautuvat ihon alle ja edelleen lihakseen. Ripuliulosteen tahrimat karitsoiden takapäät ovat kärpäsille erityisen houkutteleva kohde (loistorjunta kuntoon!). Voimakas tai pitkään jatkunut kärpästoukkien hyökkäys on eläimelle erittäin kivulloinen ja jopa hengenvaarallinen tila.

Heti, kun kärpästoukkien hyökkäys havaitaan, lammas tuodaan sisään. Se keritään vähintään vaurioalueen ympäriltä. Vaurioalueelta villa ja käytännössä myös iho irtoavat nostamalla. Vaurioaluetta huuhdellaan runsaalla vedellä ja vesikuuria jatketaan useita päiviä. Kaikki näkyvillä olevat toukat nypitään pois.

Lammas tarvitsee myös lääkitystä. Sen niskaan terveelle iholle annostellaan ulkoloislääkettä. Tämän lisäksi eläinlääkäri voi antaa lampaalle kipulääkettä (tärkeää) ja mahdollisesti antibioottikuurin. Taudista ja sen ehkäisystä enemmän toisaalla.

Karitsoiden punnitustuloksista kasvuennusteeseen

Karitsoiden päiväkasvua ei voi seurata punnitsematta eläimiä. Usein punnitukset aloitetaan vasta loppukasvatuksessa. Silloin on kuitenkin myöhäistä reagoida niihin puutteisiin, jotka ovat saattaneet heikentää kasvua jo aiemmin kesällä. Karitsoiden tarkkailun laiminlyönti voi helposti kostautua viikkoja pidentyneellä kasvuajalla.

Tärkeintä olisi, ettei karitsoiden kasvu pysähtyisi missään vaiheessa. Jos stressi, taudit tai rehunpuute pysäyttävät kasvun, teurasennuste ja ruhon laatu heikentyvät peruuttamattomasti. Karitsoiden suuret ikä- ja kokoerot aiheuttavat hajontaa kasvuihin. Hyväkään laidun ei kasvata, jos karitsat laitetaan sinne liian myöhään ja ne polkevat sen, tai niiden annetaan olla sillä liian pitkään, jolloin ne syövät ruohon liian lyhyeksi. Nurmen kasvu häiriintyy ja loistartuntojen riski kasvaa.

Paras teurastulos saavutetaan silloin, kun karitsat ovat kasvaneet tasaisesti ja ne saadaan rasvoittumatta teuraaksi ennalta suunnitellun aikataulun mukaisesti. Karitsoiden hyvät lähtötelineet on mahdollista varmistaa määrätietoisella terveysohjelmalla, jonka onnistumista voi todentaa mm. punnituksilla. Uuhien onnistunut ruokinta todennetaan karitsoiden 3 päivän painoilla, hyvän imetyskyvyn ylläpito 6 viikon painoilla. Siitä eteenpäin säännölliset punnitukset kertovat laidunten tuottavuudesta ja auttavat ennakoimaan loisongelmia. Teurastamon vaaka kertoo ainoastaan sen, miten kaikki lopulta meni ja kauanko siihen meni aikaa.

Lue lisää siitä, miten voit helposti kirjata karitsoiden painoja digitaalisella työkalulla, joka näyttää saman tien myös toteutuneet päiväkasvut ja tarjoaa kasvuennusteita.