Lammasmaailma

Arkisto aiheelle ‘Tuotantovaiheen mukainen ruokinta’

Uuhien valinta ja kunnostus

Hyvä tapa olisi valita tuotantouuhet huolella vähintään kaksi kuukautta ennen astutusten alkua. Silloin tulisi aloittaa myös niiden kuntoluokittaminen. Sopivat uuhet ovat terveitä ja rakenteeltaan kestäviä. Niillä ja niiden emillä on hyvät emo-ominaisuudet. Hampaat ovat kunnossa, sorkat hoidettu. Tavoitteena on valita uuhia, joilla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue.

Utare tulee tutkia huolellisesti aina siinä vaiheessa, kun päätetään, mikä uuhi otetaan astutusryhmään. Utare tunnustellaan huolellisesti vieroituksen yhteydessä ja tarvittaessa uudelleen muutaman viikon kuluttua. Huonon mallinen utare tai kovettumat itse utarekudoksessa ovat perusteita karsinnalle. Uuhen karsimista pitää harkita myös silloin, jos sillä vaikuttaa olleen imetyskaudella ongelmia maidontuotannossa ja karitsat ovat kasvaneet huonosti.

Joskus uuhella on utareissa pehmeitä selvärajaisia pallukoita. Ne ovat nesteen täyttämiä rakkuloita, jotka eivät niinkään ole riski utaretulehdukselle, mutta rakkula vie tilaa toiminnalliselta utarekudokselta.

Uuhet kunnostetaan hyvissä ajoin ennen astutuskautta. Lihavat uuhet laihdutetaan. Tavoitteena on kuntoluokka 3-3,5 noin kolme viikkoa ennen astutuskauden alkua.

Huom! Tarkista seuraavan kuntoluokituskurssimme ajankohta koulutuskalenterista.

Eikö niille mikään riitä!

Uuhien tunnutusajan ruokinta on suunniteltava ja toteutettava niin, että varmistetaan karitsoiden hyvät syntymäpainot ja uuhien riittävä maidontuotantokyky. Karitsakuolleisuus on suurinta alipainoisilla, alle kolmekiloisilla karitsoilla, joiden emät ovat tunnutuksen loppuessakin laihoja (KL< 3).

Keskimäärin jopa viidennes uuhista ei saavuta optimaalista kuntoluokkaa (KL 3-3,5) kunnostuksen aikana. Kuntoluokan saavuttaminen on haastavaa sekä suomenlampailla että tuontiroduilla; haasteena voivat olla liian alhaiset tai liian korkeat kuntoluokat. Kuntoluokkien parantaminen ei tapahdu hetkessä. Puolen yksikön muutos vie tyypillisesti 3-4 viikkoa. Niinpä uuhien kuntoluokitus on aloitettava kaksi kuukautta ennen astutusta, ja sitä on jatkettava säännöllisin välein joka ruokintaryhmässä.

Lopputiineiden uuhien ruokinta edellyttää ruokintasuunnitelmaa. Räätälöityä suunnitelmaa varten pitäisi tuntea ainakin parhaan säilörehuerän rehuarvot. Tunnutusvaiheessa uuhet jaetaan ruokintaryhmiin, jotka on erotettu toisistaan karsinarakentein. Uuhilla on oltava aina riittävästi tilaa syödä. Ryhmittelyperusteina ovat uuhien ikä, kuntoluokka ja oletettu tai tiedetty sikiömäärä. Monisikiötiineyksissä (≥3 sikiötä) uuhen energian ja hyvälaatuisen valkuaisen tarve kasvavat huomattavasti viimeisten kahdeksan viikon aikana. Rehun sulavuuden pitää olla korkea, koska pötsissä alkaa olla ahdasta. Osa valkuaisesta on tarjottava ohutsuolisulavana valkuaisena.

Karitsoiden syntymäpaino on hyvä muuttuja kuvaamaan lopputiineen uuhen ruokinnan onnistumista. Onnistunut tunnutus on välttämätön edellytys seuraavan tuotantovaiheen, uuhen imetyskyvyn ylläpidon onnistumiselle; uuhen ja pikkukaritsoiden terveys ja hyvinvointi riippuvat monesta ruokinta- ja hoitokäytännöstä. Terveydenhuollon kohteista ja mittareista enemmän myös aiemmassa kirjoituksessa.

Terveydenhuollon kohteita ja mittareita

Uuhen tuotantokierto on jaettavissa seitsemään osaprosessiin ja niiden tarvitsemiin tukitoimintoihin. Yhteinen nimittäjä näille on uuhen tuotantovaiheen mukainen ruokinta. Jokaisessa vaiheessa voi hyödyntää ns. hyviä käytäntöjä. Kunkin vaiheen tuotos vaikuttaa siihen, kuinka hyvin seuraava vaihe onnistuu. Terve uuhi on varmin tae terveistä ja hyvin kasvavista karitsoista. Lammasmaailmassa olemme tunnistaneet ja nimenneet uuhen tuotantokierron vaiheet seuraavasti:

1.      Valinta ja kunnostus
2.      Kiimojen synkronointi
3.      Tiineysultraus ja sikiölaskenta
4.      Tunnutus
5.      Imetyskyvyn ylläpito
6.      Pässikaritsoiden vieroitus
7.      Uuhikaritsoiden laidunnus ja vieroitus

Olemme määrittäneet jokaiseen vaiheeseen kriittisiä mittareita, jotka kuvaavat tuotannon nykytilaa ja varautumista seuraavaan vaiheeseen. Näiden rinnalla on tuotannon onnistumista kuvaavia määrällisiä mittareita. Kaiken tarkoituksena on suunnata lampolassa käytettävä aika eläinten ja hoitajien hyvinvointia ja tuotannon kannattavuutta edistäviin toimiin. Jos nykytilaa kuvaava mittari näyttää jossakin kohdin punaista, on seuraavassa vaiheessa vielä mahdollista tehdä korjausliikkeitä.

Tällaisten kriittisten pisteiden sekä asiantuntijoiden arvioiden perusteella olemme havainneet, että hyvienkin lampoloiden välillä on suurta hajontaa tuotannon osa-alueilla:

  • jopa viidennes uuhista ei saavuta optimaalista kuntoluokkaa kunnostuksen aikana
  • valtaosa uuhista olisi mahdollista tiineyttää ensimmäisten viikkojen aikana; tämä on edellytys karitsointien ajoittumiselle varsin suppealle, noin 4 viikon ajanjaksolle
  • lampolan ruokintaohjelmassa olisi mahdollista ottaa rehuanalyysien lisäksi huomioon uuhien ikä ja paino, kuntoluokka, sikiömäärä ja rehunjakokäytännöt
  • lopputiineiden uuhien optimaalisen kuntoluokan saavuttaminen on haastavaa sekä suomenlampailla että tuontiroduilla; haasteena voivat olla liian alhaiset tai liian korkeat kuntoluokat
  • karitsoiden syntymäpaino on hyvä muuttuja kuvaamaan lopputiineen uuhen ruokinnan onnistumista
  • kaikkien hyvien tilojen on mahdollista saavuttaa pikkukaritsoiden kuolleisuudessa alhainen, selvästi alle 10 %:n kuolleisuus; alhainen kuolleisuus on tärkeimpiä uuhien ja karitsoiden hyvinvoinnin mittareita
  • 6 viikon paino kuvaa tosiasiassa monen ruokinta- ja hoitokäytännön onnistumista ja hyviä kasvatusolosuhteita
  • 16 viikon paino kuvaa mm. hyvää laidunnuksen suunnittelua ja loistorjunnan onnistumista
  • utarevika on selkeä uuhen karsintaperuste, kunhan utareen kunto on arvioitu oikeaoppisesti ja oikeaan aikaan

Vasta kokonaisuus ratkaisee, milloin hyvistä lampoloista tulee vielä parempia. Lue lisää esitteestämme ”Kokonaisuus ratkaisee – Terveydenhuollon kohteita lampolassa”.

Lisää työkaluja varmistaa ruokinnan tarkkuutta

Jos rehun energiasisältö ja ruokintakäytännöt eivät täytä lopputiineen uuhen tarpeita, se alkaa kuluttaa rasvavarastojaan. Pahimmillaan uuhi sairastuu tiineysmyrkytykseen, jonka ennuste on kehno niin uuhelle kuin karitsoille. Kuitenkin myös uuhen lievemmällä aineenvaihduntahäiriöllä on lyhyt- ja pitkävaikutteisia haitallisia vaikutuksia jälkikasvun tulevaisuuteen; energiavaje johtaa lisääntyneeseen karitsakuolleisuuteen ja karitsoiden heikkoon kasvuun. Nämä ovat seurausta vastasyntyneiden puutteellisista rasvavarastoista, ternimaidon niukkuudesta ja huonosta laadusta sekä utareen kehittymättömyydestä.

Lopputiineen uuhen aliravitsemus näkyy kuntoluokan putoamista nopeammin veren ketoaineiden nousuna, jota on mahdollista mitata seerumista. Ketoaineiden määrälle (betahydroksibutyraatille) on maailmalla asetettu raja-arvoja, joiden ylittyessä tilanteeseen voi ja pitää puuttua uuhen ja karitsoiden terveyden varmistamiseksi.

Lammasmaailma alkaa tänä vuonna seurata suomalaisille lampaille soveltuvia betahydroksibutyraatin raja-arvoja. Tutkimuksen pilottivaiheessa keräämme uuhista näytteitä 4 viikkoa ennen syyskaritsointien alkua. Näytteenotto kohdistetaan korkeatuottoisimpien uuhien ryhmään (5-10 näytettä /tila). Uuhet myös kuntoluokitetaan ja niistä kerätään eräitä muita taustatietoja. Näytteenotto ja pilottiin osallistuminen soveltuisivat hyvin tähän ajankohtaan ajoitettuun terveydenhuoltokäyntiin!