Lammasmaailma

Uuhien valinta ja kunnostus

Hyvä tapa olisi valita tuotantouuhet huolella vähintään kaksi kuukautta ennen astutusten alkua. Silloin tulisi aloittaa myös niiden kuntoluokittaminen. Sopivat uuhet ovat terveitä ja rakenteeltaan kestäviä. Niillä ja niiden emillä on hyvät emo-ominaisuudet. Hampaat ovat kunnossa, sorkat hoidettu. Tavoitteena on valita uuhia, joilla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue.

Utare tulee tutkia huolellisesti aina siinä vaiheessa, kun päätetään, mikä uuhi otetaan astutusryhmään. Utare tunnustellaan huolellisesti vieroituksen yhteydessä ja tarvittaessa uudelleen muutaman viikon kuluttua. Huonon mallinen utare tai kovettumat itse utarekudoksessa ovat perusteita karsinnalle. Uuhen karsimista pitää harkita myös silloin, jos sillä vaikuttaa olleen imetyskaudella ongelmia maidontuotannossa ja karitsat ovat kasvaneet huonosti.

Joskus uuhella on utareissa pehmeitä selvärajaisia pallukoita. Ne ovat nesteen täyttämiä rakkuloita, jotka eivät niinkään ole riski utaretulehdukselle, mutta rakkula vie tilaa toiminnalliselta utarekudokselta.

Uuhet kunnostetaan hyvissä ajoin ennen astutuskautta. Lihavat uuhet laihdutetaan. Tavoitteena on kuntoluokka 3-3,5 noin kolme viikkoa ennen astutuskauden alkua.

Huom! Tarkista seuraavan kuntoluokituskurssimme ajankohta koulutuskalenterista.


Tautien ennaltaehkäisy on merkittävä osa kestävää lammastaloutta

Lammaslääkäri kävi kansainvälisessä eläinlääkärikongressissa. Siellä keskityttiin lammastaloutta koskettaviin globaaleihin mahdollisuuksiin ja haasteisiin (ISVC2017, Harrogate). Kongressijärjestäjän, Englannin lammaseläinlääkäriyhdistyksen tavoitteena on edistää tautien ehkäisyä ja lampaiden hyvinvointia lisäämällä tieteellisen tutkimuksen ja käytännön kokemusten vuorovaikutusta. Kongressin yleisteemana oli lammastalouden tehokkuuden parantaminen kestävällä tavalla toisaalta kehittyneissä maissa, toisaalta kehitysmaissa. Viime mainituissa voi lammas- ja vuohitalouden merkitys ruokaturvalle ja köyhyyden vähentämiselle olla tulevaisuudessa entistäkin suurempi.

Suomalaisesta näkökulmasta oli hätkähdyttävää ja rohkaisevaa todeta, miten olemme toistaiseksi säästyneet monilta intensiivisen lammastalouden hankalilta ja kalliiksi käyviltä taudeilta. Tällaisia ovat erityisesti tarttuvat sorkkaongelmat ja yhä vaikeammin vastustettavat sisäloistartunnat. Näiden lisäksi monissa maissa joudutaan vastustamaan myös tarttuvia utaretulehduksia, keuhkotulehduksia ja abortin aiheuttajia. Tehokkaita rokotteita ei aina pystytä kehittämään. Tautien vastustaminen ja hoito edellyttävät mm. joukkolääkityksiä, jotka aina lisäävät riskiä lääkkeille vastustuskykyisten mikrobien ja loisten valikoitumiselle. Antibiootti- ja loislääkeresistenssi puhuttavat maailmalla yhä enemmän ja niiden vastustaminen nähdään selvästi osana eläinten ja ihmisten yhteistä terveyttä (”One health”).

Suomen kaltaisessa maassa ei voi ongelmien ennaltaehkäisemiseksi korostaa liikaa bioturvallisuuden ja karanteenin merkitystä elävien eläinten tuonnissa ja tilojen välisessä eläinkaupassa. Ostettavan eläimen terveyden lisäksi on tunnettava koko myyjätilan eläinten terveystilanne pidemmältä ajalta.

Tarttuvien tautien ehkäisy vaatii yhteistyötä. Tämä kongressimatka toteutettiin Lihasulan säätiön, Tuotantoeläinlääkäriyhdistyksen ja Lammasmaailma Oy:n avulla. Lammaslääkäri esitteli kongressissa tavoitteellisen loistorjuntaohjelmamme ”Three steps to sustainable control of gastrointestinal nematodes in Finland”.


Pystyykö karitsakuolleisuuteen vaikuttamaan?

Paljonko tilallasi syntyy kuolleita karitsoita tai niitä kuolee ensimmäisten 72 tunnin aikana? Minkälaisille uuhille kuolleisuus painottuu? Osalla lampureista tällainen tieto löytyy helposti. Osa tietää, ettei jokaista kuolleena syntynyttä ole edes kirjattu. Oleellista on ymmärtää, ettei kuolleisuuden riskejä voi pienentää, ellei seuraa sen ajoittumista ja selvittele syitä. Alle 10 % kokonaiskuolleisuus neljänteen elinpäivään mennessä on realistinen ja mielekäs tavoite jokaisessa lampolassa. Kuolleisuuden pitäminen alhaisena on pääosin hoito- ja olosuhdekysymys.

Abortoidut tai muumioidut sikiöt on helppo kirjata kuolleena syntyneiksi. Kuolema voi kuitenkin kohdata vasta alku- tai loppuvaiheessa synnytystä, tai ensimmäisten elinminuuttien aikana. Jopa parin tunnin ikäinen karitsa luokitellaan tiloilla joskus virheellisesti kuolleena syntyneeksi. Eläinlääkärin tekemissä kenttäobduktioissa olisi mahdollista tarkentaa karitsoiden kuolinajankohta ja siten eritellä syntymäkuolleisuuden emästä, karitsasta tai olosuhteista johtuvat syyt.

Aborteilla voi olla ei-tartunnallisia ja tartunnallisia syitä. Eläimestä toiseen tapahtuvat tartunnat ovat Suomessa harvinaisia. Ympäristöstä peräisin olevia infektioita voi aiheutua esim. puutteellisesta rehu- tai juomavesihygieniasta. Erilaisten epäspesifisten infektioiden määrä voi nousta pelkästään siitä syystä, että uuhikantaa on uudistettu voimakkaasti ja nuorten, vastustuskyvyltään vielä kehittymättömien eläinten osuus on lampolassa huomattavan suuri.

Muu kuin syntymäkuolleisuus on arviolta puolessa tapauksia seurausta pikkukaritsoiden energianpuutteesta (hypoglykemiasta). Se taas johtuu vyyhdistä, joka koostuu pitkittyneistä karitsoinneista, huonoista emo-ominaisuuksista (karitsan ternimaidon puutteesta) ja alipainoisten karitsoiden kylmettymisestä. Parin päivän ikään sinnitelleitä heikkoja karitsoita niittävät vielä karitsoiden elimistöönsä saamien mikrobien aiheuttamat suolisto-, napa- ja niveltulehdukset.

Vaikka karitsointien valvonta ja hygieeniset olosuhteet auttavat ratkaisevalla tavalla kuolleisuuden hallinnassa, alkaa työ kuolleisuuden ehkäisemiseksi jo paljon ennen karitsointeja. Uuhen tuotantokierrossa toistuvat ympäri vuoden sellaiset vaiheet, joiden hyvällä toteutuksella voi varmistaa terveet ja hyvinvoivat uuhet ja karitsat:

  • Valitsemalla vain terveitä, karitsansa hyvin hoitavia uuhia ja huolehtimalla näiden oikeasta kuntoluokasta, saadaan emoja, joilla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue.
  • Kiimojen synkronoinnilla voi päästä neljän viikon karitsointijaksoon, joka on monessa suhteessa edullisempi karitsoiden terveydelle kuin pidemmät karitsointijaksot.
  • Tiineysultraus ja sikiölaskenta helpottavat uuhien ryhmittelyä ruokintaryhmiin, tulevien karitsointien valvontaa ja varautumista adoptioihin.
  • Oikealla tiineysajan ruokinnalla voi pyrkiä varmistamaan karitsoiden hyvät syntymäpainot ja uuhien riittävän maidontuotantokyvyn.

Yksinkertainen ohje

Vaikka vuodet eivät ole veljiä keskenään, muodostaa edellisenä loppusyksynä laidunnettu laidun seuraavana keväänä todella suuren riskin karitsoiden terveydelle ja hyvinvoinnille. Laitumella voi olla yhtäaikaisesti todella runsaasti tartuntakykyisiä sukkulamadon toukkia.

Suomessa todettavat tavallisimmat lampaiden sisäloiset voidaan jakaa imumatoihin (suuri ja pieni maksamato), heisimatoihin ja sukkulamatoihin (juoksutusmahamadot, ohutsuolimadot ja keuhkomato). Se, kuinka vakavan taudin sisäloiset aiheuttavat, riippuu tartunnan voimakkuudesta sekä lampaan ravitsemustilasta ja yleiskunnosta. Suurin merkitys on sukkulamadoilla, joista Suomessa ovat tärkeimpiä Trichostrongylidit, Teladorsagia (Ostertagia), Nematodirus ja Haemonchus. Näillä loisilla on keskenään melko samanlainen, suora elinkierto. Se ei edellytä väli-isäntää.  Loiset saavat kaiken ravintonsa lampaan ruuansulatuskanavasta. Munat erittyvät ulosteen mukana, mutteivät sellaisenaan ole vielä tautia-aiheuttavia. Niiden täytyy ensin kypsyä ja kuoriutua toukiksi, jotka käyvät vielä läpi useita muodonmuutoksia. Lopulta tartuntakykyiset toukkamuodot pyrkivät laitumella lampaiden ulottuville kiipeämällä ylös ruohonkortta.

Munien kehittyminen tartuntakykyisiksi toukiksi vaatii kosteutta ja vähintään noin + 10 asteen lämpötilaa. Lämpötilan kohoaminen nopeuttaa munien kehittymistä, kuivuus pysäyttää sen. Pakkasta munat kestävät hyvin. Osa varhaisista toukka-asteista talvehtii. Tartuntakykynsä saavuttaneet, lampaita laitumella odottavat toukka-asteet kuluttavat energiansa muutamassa viikossa ja kuolevat. Polttava auringonpaiste ja ultraviolettisäteily voivat nopeuttaa toukkien tuhoutumista. Näin tapahtuu esim. keväällä, jos lampaita ei päästetä voimakkaasti kuormittuneelle laitumelle.

Yksinkertainen ohje: Suunnittele laidunkiertosi niin, ettei edellisenä syksynä laidunnettuja laitumia koskaan tarvitsisi laiduntaa ennen juhannusta. Odelmikkona ne ovat lampaille jo huomattavasti turvallisempia. Kevään karitsoille paras vaihtoehto on vuoden laiduntamatta ollut laidun ensimmäiseksi 4 viikoksi.