Lammasmaailma

Toivotaan, toivotaan

Lumivaippa maassa ja lämpöä -18C, tai vähemmän. Laidunkausi tuntuu olevan etäisyyksien päässä, kuitenkin joka päivä yhtä päivää lähempänä. Laidunkausi alkaa tänäkin vuonna aivan varmasti toukokuussa tai kesäkuun alussa. Ja siihen kannattaa varautua, ei vähiten loistorjunnan näkökulmasta.

Sukkulamadot sairastuttavat karitsat laitumella ripuliin ja hidastuttavat viikoilla niiden kasvua. Uuhista ja karitsoista keväällä ja kesän mittaan tutkittavat papananäytteet eivät paranna yhtään eläintä. Parhaimmillaan ne voivat kuitenkin kuvata luotettavasti loistilannetta ja ennustaa tilanteen huononemisen laitumella hyvissä ajoin. Jos laidunhygienia on ollut edellisenä kesänä kovin huono, aikuiset uuhetkin erittävät runsaasti loismunia huhtikuussa karitsointien aikaan. Tällaisia tiloja on meidän aineistossamme ollut vuosittain tyypillisesti alle viidennes. Niillä kannattaa uuhet lääkitä ennen laidunkautta ja alkaa määrätietoisesti parantaa laidunhygieniaa.

Osa niistäkin tiloista, joilla uuhien tartuntataso ei keväällä ole ollut kohonnut, kohtaa karitsoiden sisäloistaudit myöhemmin kesällä, jolloin laidunten loiskuormitus on saavuttanut vaarallisen tason – tyypillisesti heinäkuun puolivälin jälkeen, joskus vasta syyskuun puolella. Tällaisia tiloja oli meidän aineistossamme viime kesänä noin neljännes. Nekin siis joutuvat lääkitsemään eläimiä, osa jopa toistuvasti.

Sisäloistautien riskin kasvu on suoraan verrannollinen tilakoon ja laiduntamistiheyden kasvuun. Mutta riskiä on mahdollista pienentää järkevällä pitkäjänteisellä laiduntamisen suunnittelulla. Ja siihen kannattaa ryhtyä. On turha jättäytyä vain toivomaan, että jospa karitsoilla ensi kesänä olisi siistit takapäät.

Laidunnussuunnitelma on työkalu laidunhygienian pitkäjänteiseen parantamiseen ja lampurin kesästressin vähentämiseen. Suunnitelma kertoo laidunten käyttöjärjestyksen koko laidunkaudelle. Keskeistä on arvioida eri laidunlohkojen soveltuvuus karitsoiden ensilaitumeksi ja vieroitusta seuraavaksi laitumeksi – tulevana ja sitä seuraavan kesänä. Lue lisää palvelustamme, jolla laadimme lampureiden avuksi laidunnussuunnitelmia.


Miksi oikea-aikaisuus on niin tärkeää myös terveydenhuoltotyössä

Työ lampolassa on sesonkimaista. Vuodenaikojen ja uuhien tuotantokierron lisäksi työn sesonkimaisuutta voivat aiheuttaa ainakin maisemanhoitolaidunnus, lihan suoramyynti ja joulukauppa. Osaan sesongeista voi varautua paremmin, osaan huonommin. Osaa voi jopa yrittää tasoittaa. Silti lampurista voi välillä tuntua, ettei yksi sesonki ehdi loppua ennen kuin seuraava jo alkaa.

Ei sovi unohtaa, että sesongit vaikuttavat myös terveydenhuoltotyön aikatauluihin. Uuhen tuotantokiertoon liittyy useita eläinten terveyttä ja hyvinvointia turvaavia vaiheita, joiden hyvä hallinta tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia tuottavuuden parantamiseen. Lampolan tuottavuus paranee, kun samalla tuotantopanoksella, esim. työajalla, saavutetaan aiempaa enemmän tuotosta ja myös jaksamista (työhyvinvointia). On tehtävä oikeita asioita oikeaan aikaan. Seuraavassa esimerkkejä:

Vain oikeaan aikaan otetut papananäytteet ennakoivat luotettavasti loistilannetta ja sen muutoksia. Loistautien torjunnassa ennaltaehkäisy on monin verroin kannattavampaa kuin ripuloivien karitsoiden lääkitseminen ja viikkoja pidentynyt kasvatusaika. Loistautien ehkäisy ratkaistaan oikeanlaisella laidunnuksella. Lääkityksistä on toisinaan korvaamaton apu, mutta niistäkin vain oikealla hetkellä ja oikealla tavalla annettuina.

Kuntoluokitus on välttämätön taito, kun seurataan uuhien tuotantovaiheen mukaisen ruokinnan onnistumista. Kuntoluokitus on aloitettava kaksi kuukautta ennen astutusta, jotta ruokinnan muutoksilla ehditään saada kaikki uuhet oikeisiin kuntoluokkiin ennen astutuskauden alkua. Tämän jälkeenkin kuntoluokitusta on jatkettava 3-4 viikon välein aina karitsointiin saakka. Jos kuntoluokitus aloitetaan liian myöhään, ei sillä ehditä kuin todeta tapahtuneet virheet ja toivoa parasta tiinehtyvyyden tai karitsoiden elinvoimaisuuden osalta.

Tiineysultraus (+ siihen liittyvä terveydenhuoltotyö) on Suomessa edelleen liian vähän käytetty työkalu tuottavuuden lisäämiseksi. Tiineysultraus on ajoitettava eläinten 50.-70. tiineysvuorokauteen – eli ei liian aikaisin tai liian myöhään. Tuloksilla on mahdollista jakaa uuhet ruokintaryhmiin ja kohdistaa erityisvalvontaa oikeisiin eläimiin. Erityisesti tulee tarkkailla monisikiötiineyksiä, alhaisia kuntoluokkia ja potentiaalisia utareongelmia. Tiineysultrauksessa saadaan lisäksi tieto siitä, missä vaiheessa mikäkin uuhi karitsoi. Adoptioihin varautuminen paranee.

Edellä mainitut terveydenhuollon kohteet ovat esimerkkejä asioista, joissa ajoitus ratkaisee aivan keskeisesti hyvän lopputuloksen. Oikea ajoitus ei tule yllätyksenä enää sen jälkeen, kun pässi on laitettu uuhien joukkoon (ja otettu ajoissa pois) tai kun kalenteri näyttää huhtikuuta tai kun uuhien ja karitsoiden laidunkausi on päässyt alkuun.

Tuomme vuodenvaihteessa 2018 tarjolle dynaamisen sähköisen työkalun, ”digitaalisen assistentin”. Se helpottaa lampuria huomattavasti

  1. terveydenhuollon mahdollisuuksien hyödyntämisessä
  2. parannuskohteiden tunnistamisessa ja
  3. kriittisen tärkeiden asioiden muistamisessa ja muistiin merkitsemisessä.

Kiimojen synkronointi

Kiimojen synkronoinnilla tavoitellaan tiiviitä, noin neljän viikon karitsointijaksoja. Tiiviistä karitsointijaksosta on merkittäviä hyötyjä niin lampurin jaksamiselle kuin eläinten terveydelle ja hyvinvoinnille. Karitsointijakson lyheneminen 5-6 viikosta 4-4,5 viikkoon keventää karitsointien valvontaa, kunhan ruuhkaisimpien viikkojen työvoiman tarpeeseen on varauduttu etukäteen.

Merkittävin etu syntyy siitä, että saman ikäisten karitsoiden hoitaminen tehostuu, kun valvontatyö voidaan kohdistaa yhtä aikaa useampaan uuheen ja karitsaan. Myös adoptioille syntyy aiempaa enemmän mahdollisuuksia. Karitsoiden terveyttä parantaa myös vanhimpien ja nuorimpien karitsoiden ikäeron pieneneminen. Tartunnat vanhemmista karitsoista nuorempiin vähenevät ja tautiriskit pienenevät. Esim. kokkidioosin riskiä lisää merkittävästi juuri karitsoiden suuri ikäero lampolassa.

Liki kaikki uuhet on mahdollista saada kantaviksi neljässä viikossa. Kiimojen synkronointiin voi käyttää tilanteesta riippuen leikattuja ns. teaser-pässejä tai pässiefektiä: Uuhet eivät saa haistaa pässiä kuuteen viikkoon. Sitten pässi tuodaan astutusryhmään ja pidetään siellä korkeintaan neljä viikkoa. Astutusten seuraamiseen voi pässin rinnan värjätä eri väreillä esim. eri viikkoina. Aikuiselle suomenlammaspässille sopiva uuhimäärä on noin 50 uuhta. Rotujen välillä on eroja.

Pässien kunnon tarkastus on tehtävä kaksi kuukautta ennen astutuskauden alkua. Niiltä tarkistetaan kuntoluokka, hampaat, raajat, sorkat ja liikkeet – kaikenikäisiltä pässeiltä myös kivekset (kimmoisuus ja liikkuvuus) ja siitin. Näin vältytään ikäviltä yllätyksiltä pässien työhuipun alkaessa. Ostopässit on tuotava lampolaan hyvissä ajoin ennen astutuskauden alkua noudattaen hyviä karanteeni ja sopeutuskäytäntöjä.


Uuhien valinta ja kunnostus

Hyvä tapa olisi valita tuotantouuhet huolella vähintään kaksi kuukautta ennen astutusten alkua. Silloin tulisi aloittaa myös niiden kuntoluokittaminen. Sopivat uuhet ovat terveitä ja rakenteeltaan kestäviä. Niillä ja niiden emillä on hyvät emo-ominaisuudet. Hampaat ovat kunnossa, sorkat hoidettu. Tavoitteena on valita uuhia, joilla on perusedellytykset kasvattaa tasakokoinen karitsue.

Utare tulee tutkia huolellisesti aina siinä vaiheessa, kun päätetään, mikä uuhi otetaan astutusryhmään. Utare tunnustellaan huolellisesti vieroituksen yhteydessä ja tarvittaessa uudelleen muutaman viikon kuluttua. Huonon mallinen utare tai kovettumat itse utarekudoksessa ovat perusteita karsinnalle. Uuhen karsimista pitää harkita myös silloin, jos sillä vaikuttaa olleen imetyskaudella ongelmia maidontuotannossa ja karitsat ovat kasvaneet huonosti.

Joskus uuhella on utareissa pehmeitä selvärajaisia pallukoita. Ne ovat nesteen täyttämiä rakkuloita, jotka eivät niinkään ole riski utaretulehdukselle, mutta rakkula vie tilaa toiminnalliselta utarekudokselta.

Uuhet kunnostetaan hyvissä ajoin ennen astutuskautta. Lihavat uuhet laihdutetaan. Tavoitteena on kuntoluokka 3-3,5 noin kolme viikkoa ennen astutuskauden alkua.

Huom! Tarkista seuraavan kuntoluokituskurssimme ajankohta koulutuskalenterista.